Suomen kielitaidon puute aiheuttaa vaaratilanteita hoivakodeissa

Näin ei voi enää jatkua!
Hoivakodeissa työskentelee nyt ihmisiä, joiden kielitaito rajoittuu pahimmillaan sanaan "hei".

Monet hyvinvointialueet ovat nostaneet äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvan hoitohenkilöstön suomen kielitaidon merkityksen esille. Riittämätön suomen kielen osaaminen on aiheuttanut vakavia potilas- ja asukasturvallisuutta vaarantavia tilanteita. Iltasanomat uutisoi tänään mielestäni  tästä erittäin tärkeästä aiheesta, lue koko juttu tästä. 

Koska pelkästään ongelmien esille tuominen ei vielä tuota niihin ratkaisuja, päätin kommentoida uutista Iltasanomien nettisivuilla seuraavasti.

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kielitaidon puute on todellinen uhka asukas- ja potilasturvallisuudelle, kuten uutisessa monipuolisin esimerkein kerrottiin.
Hoitohenkilöstöä rekrytoidaan Suomeen kolmansista maista pääasiassa yksityisten kansainvälisten henkilöstöpalveluyritysten toimesta. Heistä kaikki eivät ikävä kyllä noudata Sosiaali- ja terveysministeriön laatimia rekrytointia koskevia vastuullisuussuosituksia. Suomalaisten hoivapalvelu-työnantajien tulee mielestäni aina varmistaa, että rekrytoinnin aikana Suomeen muuttavat ei joudu minkäänlaisen hyväksikäytön kohteeksi tai maksamaan kynnysrahaa päästäkseen Suomeen. Work in Finland on julkaissut aiheesta perusteellisen selvityksen, jossa keskitytään kansainväliseen rekrytointiin Filippiineillä.

Toimin Omniassa sosiaali- ja terveysalan opettajana lähihoitajakoulutuksessa. Ammatillinen oppilaitos, jossa työskentelen, kouluttaa oppisopimuksella hoiva-avustajia ja lähihoitajia muun muassa julkisiin ja yksityisiin ikääntyneiden ja vammaisten asumispalveluihin. Tehtävänäni on kehittää kansainvälisen rekrytoinnin kautta tulevien oppisopimusopiskelijoiden yleissivistäviä opintoja ja erityisesti sosiaali- ja terveysalan työssä tarvittavaa suomen kielitaitoa.  

Opiskelijoiden suomen kielitaitoon liittyviä haasteita on ollut paljon, mutta onnistumisia sitäkin enemmän. Moniammatillinen opettajatiimimme oli oppimisratkaisullaan viime vuoden yksi Excellence Finlandin laatuinnovaatiokilpailun finalisteista. Opiskelijoiden koulutuksen aikana saavuttama hyvä suomen kielitaito ja työelämästä saatu palaute ammattiosaamisesta olivat keskeisiä syitä menestymiseen kilpailevien innovaatioiden joukossa. Lisäksi saimme myös työnantajalta kunniamaininnan vuoden pedagogisesta innovaatiosta.

Opiskelijat saapuvat Suomeen suoraan uusille asuinpaikkakunnilleen ja aloittavat saman tien työskentelyn oppisopimuspaikassaan. Henkilöstöpalveluyritykset, jotka hoitavat rekrytoinnin ovat luvanneet työnantajille, että uusilla työntekijöillä on tullessaan hallussa suomen peruskielitaito. Työnantaja tilaa oppisopimuskoulutuksen koulutuksenjärjestäjältä ja opinnot alkavat yleensä saman tien. Suomi toisena kielenä opettajien arvion mukaan opiskelijoiden kielitaito vaihtelee todella opintojen alussa alkeiskielitaidon ja peruskielitaidon välillä. Kirjallinen kielitaito voi osalla olla hyvinkin hallussa, mutta suullisen kielitaidon puutteet aiheuttavat ongelmia niin työtehtävien hoitamisessa kuin opiskelussakin. 

Kyseiset opiskelijat eivät myöskään saa kotoutumiskoulutusta, koska suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä toimimiseen perehdyttää myös henkilöstöpalveluyritys. Opiskelijoiden kulttuurishokki on melkoinen, koska erityisesti talvisaikaan jo pelkästään sääolosuhteet koettelevat heitä. Elämä on alkuun varmasti kolkkoa ja yksinäistä uudessa maassa, vieraassa työpaikassa ja erossa omasta perheestä ja läheisistä ilman riittävää arjessa selviämiseen tarvittavaa kielitaitoa ja kokonaan totutusta toisenlaisissa elinolosuhteisissa. 

Olen sitä mieltä, että opiskelijoiden kannalta olisi paljon inhimillisempää, että heillä olisi ennen opintojen aloittamista esimerkiksi kolmen kuukauden mittainen asettautumisvaihe, jolloin heillä olisi aikaa vähitellen sopeutua uuteen kotimaahansa ja ennen kaikkea oppia työpaikalla ja paikkakunnalla käytettävää suomen kieltä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa asuvien mummojen ja pappojen murre kuulostaa kovin erilaiselta verrattuna siihen, mitä rekrytointiyrityksen tarjoamalla verkkokurssilla on tullut opittua. 

Työpaikkaohjaajien koulutus on erittäin tärkeää, jotta he saavat tukea, miten kohdata toiselta puolelta maapalloa vastikään tullut työkaveri. Lähiesihenkilöiden tärkeä tehtävä on edistää työyhteisönsä vastaanottavuutta toivottaa tervetulleeksi kaikki uudet työntekijät ja ottaa heidät vastaan osaksi työyhteisöä rikastamaan moniarvoista toimintakulttuuria. Työnantajien mukaan he ovat ahkeria, vastuuntuntoisia ja kohtaavat ikääntyneet ja vammaiset asukkaat aivan erityisellä lämmöllä ja läsnäololla.

Emme jääneet kouluttajana voivottelemaan tilannetta, vaan ryhdyimme heti tuumasta toimeen. Ihan aluksi suomi toisena kielenä opettajat laativat paikallisen opetussuunnitelman valinnaisopintoihin, joissa opiskelijat saivat intensiivistä suomen kielenopetusta heti opintojen alusta lähtien. Lisäksi opintojen alkuun aikataulutettiin digitaitojen ja yhteiskunta- ja työelämätaitojen opetusta.

Ammattiopetuksessa käytettävät oppimateriaalit muokattiin selkeälle kielelle. Opetusmenetelmiä kehitettiin mahdollisimman toiminnallisiksi ja ne perustuivat simulaatioihin aidoista työelämän tilanteista. Jokaisen opiskelijan osaamisen hankkimista varten tehtiin henkilökohtainen suunnitelma, jossa kiinnitettiin huomiota siihen, millaista ohjausta ja tukea juuri tämä opiskelija tarvitsi. Opiskeltavista sisällöistä pohdimme aina erikseen, missä oppimisympäristössä niitä opittaisiin parhaiten: kontaktiopetuksessa, verkossa vai työelämässä. Kielenoppimisen kannalta on tärkeintä kannustaa opiskelijoita käyttämään mahdollisimman paljon kehittymässä olevaa suomen kieltään.

Työelämä on tärkein oppisopimusopiskelijan suomen kielen oppimisympäristö. Toisaalta kovassa työpaineessa oleva henkilöstö kokee äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvan opiskelijan kielitaidon valmentamisen rankaksi tai jopa mahdottomaksi tehtäväksi. Keillä kaikilla on sitten vastuu siitä, että opiskelijat saavuttavat riittävän suomen kielen ja ammatillisen osaamisen, ennen kuin heidät lasketaan hoivapalveluiden henkilöstövahvuuteen.

Minusta vastuu on kolmen tahon yhteinen. Toki aikuinen opiskelija on ensisijaisesti vastuussa itse omasta oppimisestaan. Tälle on muodostunut kuitenkin yksi merkittävä haaste: ajan puute. Suuri osa opiskelijoista tekee taloudellisista syistä kokopäivätyötä, koska opetukseen osallistumisaika on palkatonta. Tämä johtaa väistämättä ajan mittaan siihen, että opinnot täyttävät vapaa-ajan ja opiskelijat kuormittuvat. Tilanne on onneksi aivan toinen Länsi-Uuudenmaan hyvinvointialueella, jossa työnantaja on päättänyt maksaa oppisopimusopiskelijoilleen kokoaikaisen työntekijän palkkaa, vaikka opiskelijat osallistuvat  opetukseen kahtena päivänä viikossa. Tämä näkyy selvästi opiskelijoiden parempina oppimistuloksina ja lyhyempänä opiskeluaikana, jolloin työnantaja saa nopeammin henkilöstövahvuuteensa ammatti- ja kielitaitoisia lähihoitajia, jotka kykenevät hoitamaan kaikkia työhönsä kuuluvia tehtäviä turvallisesti.  

Koulutuksenjärjestäjän vastuulla on, että tutkinnon valmistuessa opiskelijat ovat saavuttaneet Opetushallituksen määräämissä tutkinnon perusteissa olevat ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Ammattitaitovaatimusten saavuttaminen arvioidaan koulutuksen aikana useaan kertaan työpaikalla annettavissa näytöissä. Suomen kielen oppimista seurataan toistuvasti kielenopettajien arvioimana. Työelämästä on esitetty toive, että opiskelijoiden suomen kielitaito testattaisiin tutkinnon valmistumisen yhteydessä. Tähän on kehitteillä tekoälyyn perustuva sovellus, jonka avulla on mahdollista testata sekä suullinen että kirjallinen suomen kielitaito. SkillCompass AI on parhaillaan testattavana Omniassa ja alustavat kokemukset ovat lupaavia. 

Jos opiskelija on saavuttanut Valviran suositteleman sujuvan suomen kielitaidon (B1), niin työnantajan on mahdollista palkata valmistunut lähihoitaja vakinaiseen palvelussuhteeseen ja tämähän on kaikkien etu, koska tällöin kyseisellä lähihoitajalla on motivaatiota jäädä pysyvästi Suomeen ja mahdollisuus perheen yhdistämiseen.

Työnantaja on vastuussa henkilöstönsä riittävästä kielitaidosta ja mielestäni opiskelijoita ei saisi laskea henkilöstömitoitukseen ennen kuin he ovat antaneet näytöt hoiva-avustajan tehtävissä vaadittavasta osaamisesta. Toinen ehdoton edellytys on mielestäni suomen peruskielitaito (A2). Vasta sitten voidaan varmistaa asiakas- ja potilasturvallisuus. Tähän päästään parhaiten tiiviillä opettajien ja työpaikkaohjaajien yhteistyöllä ja uusilla toimintamalleilla, joissa esimerkiksi oppilaitoksen kielikaverit jalkautuvat työpaikoille. Opiskelijoiden työllistyttyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin, suomen kielen oppiminen jatkuu työelämässä. Toivon, että työnantajat joko tarjoavat itse kielikoulutusta tai mahdollistavat eri koulutuksen järjestäjien tarjoamille kielikursseille osallistumisen, jotta työntekijä voisi halutessa hankkia taitavan tason kielitaidon (C1). Ruotsissa tällaista kielitaitoa vaaditaan jo nyt sosiaali- terveysalan henkilöstöltä. 

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä tulee eläköitymään lähivuosina paljon, eivätkä pienenevät ikäluokat kykene vastaamaan työvoimatarpeeseen. Siksi tulemme tarvitsemaan työvoimaa kansainvälisiltä työmarkkinoilta. Monissa kolmansien maiden kulttuureissa arvostetaan ikääntyneitä enemmän kuin länsimaissa. Heistä huolen pitäminen on perheen kunnia-asia. Mielestäni olisi hienoa, jos saisin itse kokea vastaavanlaisia kohtaamisia ja hoivaa sitten joskus, kun niitä mahdollisesti tulen tarvitsemaan ja toivon samaa myös sinullekin.

Ajattele. Äänestä! Kaiken voi tehdä reilummin.

terveisin Riitta Vihunen, espoolainen demari
riittavihunen.fi